Katasrofin ainekset

Tiedättekö sen tunteen, kun teidän tekisi mennä vain itkemään pöydän alle?

Minulla on nyt sellainen, tätä kutsutaan conihöperyydeksi. Minulla tulee aina ennen conia kauhea hyysterisyys, jolloin tuntuu, että kaikki mahdollinen menee pieleen, jännittää ja hui hui. Tämä on onneksi vain ohimenevä vaihe,

Noh, keskiviikkona meinasi käydä totaallinen katasrofi. Maalailin kylttiä kaikessa rauhassa, jotta tuohon minun videoon haluavat ihmiset löytäisivät minut ihmisten seasta. Minulla oli peruukki pyykkitelineen päällä, sillä olin leikannut sitä viimeiseen muotoonsa ja olin sen sitten vain heittänyt siihen. Ei hyvä.

Pienet termiitit (kissat) päättivät, että hei, tämähän on kiva lelu, tätä on kiva raahata ympäriinsä. Olin jättänyt kyltin kuivumaan, jotta voisin maalata pian toisen kerroksen punaista maalia vanhan kerroksen päälle. Maali oli siinä kyltin vieressä, pakasterasian kannen päällä. Olin itse vessassa koittamassa vähän meikkailuja, jottei sitten lauantai aamuna tarvitse tehdä kaikkia virheitä. No rakkaat riiviöni kiikuttivat peruukkia ympäriinsä. Rakkaat lapset sitten hyppäsivät pöydälle, jossa oli kyltti ja maali. Ja jokainen varmaan osaa ynnätä yhteen, missä se pruukki sitten pian oli <3

Jätti sydän kyllä muutaman lyönnin väliin, kun näin sen ihanan ja valkoisen peruukkini maalin päällä. Kahvi istui tyytyväisenä pehkon vieressä, aivan kuin olisi hakenut kehuja hyvästä työstä. Siinä paniikin iskiessä, nappasin pehkon käteeni ja juoksin vessaani. Heitin peruukin altaaseen ja aloitin elvyttämisen. Kahvi tepsutteli vessanpöntön kannen pääälle katselemaan, kun hullu omistaja juoksi ympäriinsä kiljuen ja huutaen, aivan kuin olisi kyseessä henki ja elämä.

Peruukki pelastui, maali ei ollut ehtinyt yhtän kuivua ja onneksi peruukin kuitu ei ollut ottanut väriä kiinni. Tehopesun jälkeen vein peruukin kuivumaan saunaan, joka oli satumoisin lämpeämässä (koska saunon erittäin usein.) Tämän jälkeen kiikutin riiviökissan pois saunasta, sillä katin mielestä se peruukki oli edelleen kiva. Naulitsin saunan oven kiinni ja murisin itsekseni, kun omistin kissoja, joilla on tarve kanniskella kaikkea kuin mikäkin koira.

Maalasin kyltin loppuun ja totesin, että en omaa taiteellisia lahjoja. Harakanvarpaiset kirjaimet ja epäsymmetrinen sydän. No, ainakin kaikki näkevät, että hei, tuo on se ihme kämäinen kyltti, tuon on pakko olla se hyypiö jota etsin.

Kauniit harakan varpaani

Tässä pakkailen kamoja ja valmistaudun lähtemään kohti Helsinkiä ja ystävääni. Punkkaan siellä koko conin ajan ja menen jo nyt, perjantaina, koska minua ei houkuta herätä ennen kuutta aamulla jotta ehtisin bussiin, joka toisi minut yhdeksäksi kamppiin. Ei kiitos, nukun mielummin vähän pidempään kaverillani.

Nähdään siis yukiconissa! Pitäkää kaikki hauskaa! :)

Uuudet kujeet, uudet vuodet

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

(Miksi tämä musiikki? Ihan vain siksi koska tämä on soinut kolme päivää minun korvamatonani.)


Mitä vuosi 2015 tuo tullessaan? Sitä ei valitettavasti voi kukaan tietää, mutta toivon että ihania hetkiä cosplayn ja ystävien parissa. Jätän ilkeät kommentit viime vuoteen ja jatkan yhtä avoimin mielin kuin ennenkin. Tulen jatkamaan positiivisella kannalla, tulen tekemään omia projektejani. Te tulette vielä kuulemaan minusta! Minua ei lannisteta! Uusi vuosi, uudet kujeet! Viettäkää rauhallinen ja iloinen uusi vuosi, kerätkää voimia conikauden aloitukseen!