Aassi potkii itseään päähän

Tein sen mitä olin luvannut olla tekemättä, loin blogin. Nyt istun tietokoneen äärellä ja näytän nyrpeää naamaa. En muistanutkaan kuinka veemäinen blogger saattoi olla, siksi kaikki on vielä kämäistä. Myöskin photoshopin totaallinen kuolema esti kummoisemman bannerin teon, leikkaa-liimaa-itke – taktiikalla sain jonkinmoisen kuvan aikaan. Mutta lupaan, että teen toisen heti, kun keksin jonkun ratkaisun photoshopin korvaamiseksi.
Loin tämän jonkin järjenjuoksun puutteellisuuden takia. Luen monia blogeja ja olen aina miettinyt, hey, miksen minäkin? Silti mietin, että onko näitä blogeja jo tarpeeksi, olenko vain massaan hukkuva piste, joka yrittää liputtaa erikoisuutensa puolesta?

En tiedä, katsotaan mitä tapahtuu. Tästä tulee joko jotain katastrofaalista, tai sitten surkuhupaisaa. Kumpikohan sitten onkaan parempi?

Cosvision tasan viikon päässä ja cossit ovat melkein valmiita, eiks jeh?

Bloggeri teki tenät, se  ei yksinkertaisesti siirrä tätä kuvaa mihinkään.
Blogger voitti, kuva jääkööt tähän jos haluaa.
Kuvassa Misaki Yata, K:sta

Jaa että täh? Ei todellakaan, ei sinne päinkään. Kovin toitotin itselleni, että nyt ihan oikeasti alan panostamaan tosissani cosseihin, mutta miten kävikään. Nyt teen paniikkissa ostoksia cossiini, siihen helppoon ja yksinkertaiseen cossiin mikä piti tehdä kokonaan itse. Juu ei, viikossa (edes kolmessa)  en kykene vääntämään mitään cossia, vaikka kuinka haluaisin. Suoraan sanottuna vituttaa juuri nyt. Olin aivan varma, että saisin tämän cossin tehtyä, saisin näytettyä itselleni, että osaan kyllä kun yritän. Mutta ei kun ei.
Minulla on ollut liikaa kaikkea. Olen ollut kipeänä, ollut järjestyksenvalvojakurssilla, elokuvan kuvauksissa avustajana, koulussa kiinni ja muutenkin olen reissannut ympäriinsä. Olen myös ollut laiska – todella laiska.
En ole saanut aikaiseksi oikeastaan mitään. Kaipa sitä joskus saa olla erittäin laiska?

Cosvisioniin menen täysin yksin, vailla ketään tuttua. Vähän jänskättää, ensimmäinen conini, johon ei ole tulossa yksinkertaisesti ketään tuttuani. Minut saa adoptoida!!
Mutta toisaalta tämä avaa minulle ihan uusia ovia, saan rauhassa tutustua uusiin ihmisiin, voin itse päättää koska menen ja minne. Mutta silti, aijon häijysti yrittää soluttautua jonkun matkaan, toivotavasti joku hyväksyy tälläisen suulaan maailaisen. Vakaasti uskon, että tästä conista tulee ihan mahtava!
Kerrankin con, joka on lähellä minua, eikä minun pidä tehdä suurempia järjestelyjä päästäkseni sinne. Saan astua bussiin ja antaa sen kyydittää minut leppoisasti paikalle (ilman että matka kestää kolmea tuntia), samalla kun (toivottavasti) koen jonkun ahaa elämyksen, että on ihan okei mennä kämäisellä cossilla coniin.

Cossaan siis Misaki Yataa K:sta, (katso kuva yltä) joten cossi ei ole mikään vaikeimmasta päästä. Ja silti minä mursu en saanut mitään aikaiseksi, ennen kuin viime tippaan. Maksoin jopa ylipaljon paidasta, jonka tilasin nettikaupasta. Sen siitä saa, kun olettaa, että aletuotteita on jäljellä loputtomiin. En edes tiedä, ehtiikö paita ajoissa luokseni…. Jos ei, niin sitten on kai vaan pakko mennä valkoisella t-paidalla :P Paniikkiostokset on kivoja, voin kertoa. No jaa, toivotaan parasta!
Minua saa tulla moikkaamaan, en pure enkä syö sinua, saatan vain jutella outoja tai sitten hihitän vain oudosti, kun en keksi sanottavaa. Miten minut tunnistaa ihmisten keskeltä? Jos näet hiukan tärähtäneen ja eksyneen näköisen henkilön kävelemässä huuli pyöreänä ympäriinsä, niin se olen hyvin varmasti minä (köh köh)

Laiskuus on hyve ja pahe, minulle se on hyvin suuri pahe. Jaksan paneutua asiaan intohimolla niin kauan, kun ylipursuavaa innostusta rittää. Kun huuma katoaa, niin meinaa kiinnostuskin loppua. Siksi olenkin paatunut kaappicossien tekijä. "Sitten siihen seuraavaan cossiin panostan" "Seuraava on loistava!!"

Ehkä tarvitsen mentorin tai jonkun, joka potkisi minua persauksille, mutta joka myös kuuntelisi henkistä vuodatustani, kun en kykenekään ompelemaan suoraan. Henkisen vuodatuksen kuuntelijan paikka vapaana siis!
Tai ehkä minun pitäisi vain saada itseäni sarvista kiinni ja saada aikaiseksi jotain. Pieniä tekoja, pieniö tekoja, siitä se lähtee!

Traconiin tulevaan pukuun panostan, piste, lukko ja avaimen heitän hornan tuuttiin! Jos Traconiin saavun kaappicossissa, niin revin oman pääni. Minulla on neljä kuukautta aikaa tehdä cossi, joten sen on onnistuttava edes keskinkertaisesti. Ja tästä ei neuvotella suuntaan tai toiseen. Valitsen sitten vaikka taas helpon ja yksinkertaisen cossin jonka teen, mutta pääasia että saan todistettua itselleni, että onnistun ja saan jotain valmiiksi, kun vain niin päätän.

Sekavuuden multihuipentuma, tynkä valitusvirsi, missä hyppii aiheet ja kirjoituskaan ei ole sujuvaa. Koittakaa kestää, kirjoitin tätä kahden tunnin yöunien jälkeen, yliväsyneenä ja nääntymiskuoleman partaalla. Kai silloin voi vähän aiheet pomppia ja hyppiä sinne sun tänne?

Lul