Paniikki

Okei.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei voi olla niin kiire, etteikö ehtisi yhtä hassua riviä tekstiä kirjoittaa. Mutta nyt olen itse kokenut sen, että hyvä kun ehtii nukkua.
Noh, tästä se rauhoittuu taas. Saan ehkä kouluasiat kuntoon, ehkä tyydyn vain itkemään lattialla. Tai sitten teen vain jotain sivistävää (kuten kirjoitan tänne, koska minulla ei oikeasti olisi aikaa tähänkään kirjoitteluun.)

Yukiconista minulla ei ole sen kummempaa sanottavaa, valitettavasti. Con oli mukava, mutta ei mikään maailmaa mullistava asia. Tilojen ahtaus on aina miinus, myöskin tekniset ongelmat. Teknisille ongelmille nyt tietenkään ei voi mitään, mutta silti olisi mukavaa, että kuuluttaessa teknisistä ongelmista, annettaisiin edes suuntaa antava aikataulu koska vian pitäisi olla korjattu, näin ihmiset eivät jäisi epätietoisina jonottelemaan.

Mutta tiedättekö sen tunteen, kun on vain kaksi päivää coniin? Katsot kangaskasaa ja jotenkin aivoissasi napsahtaa. Kaksi_päivää_coniin. Et ole tehnyt mitään. Voi jessus kristus, minulla on ollut neljä viikkoa kankaat ostettuna, miksen ole tehnyt aikaisemmin? Koska olen tyhmä. Niin tyhmä.
No nyt raadeltiin lakanoita ja katsottiin miten olisi järkevintä tämä cossi tehdä. Neljännen uhrin jälkeen, sain ehkä ideasta kiinni. Seuraavaksi teen vain tämän prototyypin valmiiksi ja sitten oikean kankaan pariin. Minun pitää tosin vielä huomenna aamulla hakea muutama hassu juttu tähän cossiin, jonka jälkeen teen oman ompeluseuran.

Frosbiteen pääsen tulemaan valitettavasti vasta lauantai aamuna omien menojen takia, mutta se ei haittaa minua yhtään, saan yhden päivän ja yön lisää aikaa tehdä cossiani. Tarkoituksena olisi cossata Tokyo ghoulista Etoa, mutta varasuunnitelmana on hillua keskiaika vaatteideni kanssa, jos jostain syystä en saa cossia valmiiksi. Mutta valmiiksi yritetään saada härän raivolla!

Tämä on lyhyt tynkä, yritän kirjoittaa Frostista kunnon postauksen, mutta menen nyt repimään hermojani noiden kankaiden kanssa. Nähdään frosbitessa!