Tukan pesupäivä ja päiden selvittelyä

Mitä ihmettä, sain energiakärpäsen. Ehkä hyvät yöunet ovat syypää??

Kuka tietää, mutta tällainen energinen tunne on oikeastaan aika kiva.

Hetken mielijohteesta laitoin perukkisukan päähän ja istutin päähäni valkoisen perukkini. Sitä siinä hetken katseltua tajusin heiluvani saksien kanssa ja leikkelin sitä malliinsa. Hui hemmetti, että peruukin leikkaaminen osasi olla pelottavaa! Menin ihan milli milliltä ja varovaisesti muokkasin peruukkia haluttuun muotoon. Pitkiä haituvia jäi vielä sinne tänne, mutta peruukki on nyt enemmän sinne päin, mitä Kanekin cossiin tarvitsen. Muokkaan peruukin viimeiseen muotoonsa, kun oikeasti minulla on kaikki cossiin osat valmiina. Oikeastaan, ei tuo peruukki paljoa muuta kuin vähän jotain lakan näköistä enää tarvitsekkaan ja ihan vähän saksimista :)

 

Hieno luomukseni

Nälkä kasvaa syödessä ja peruukin kiilto silmissä  hyökkäsin ruskean takkutukka peruukin kimppuun. Koska en omista peruukkipäätä (vielä), niin nappasin harjanvarren, pyyhkeen sekä erilaisia naruja ja muita. Laitoin pyyhkeen palloksi harjanvarren päähän ja kiedoin kylpytakinnarua ympärille, näin sain ”pallon” harjanvarren päähän. Köytin harjanvarren vielä kiinni tuoliin ja woalaa, tee-se-itse perukkipää on valmis!  Nakkasin ruskean takkupallon telineeseen hetken hypistelyn jälkeen päätin, että tämä menee nyt kyllä pesuun. Peruukki on minun päässäni vain kaksi kertaa käynyt kokeilu mielessä, mutta ilmeisestikkin se on edellisellä omistajalla ollut enemmän käytössä, sillä koko peruukki tuntuu ihmeen tahmaiselta ja ”likaiselta”.

Kun kävelin vessaani ja pesualtaan luokse, niin huomasin kuinka törkyisessä kunnossa koko allas on. Sitä ei ole pesty kunnolla miesmuistiin (hehe, laiska). En saisi peruukkia pestyä siinä, sillä allas vain likastaisi koko helahoitoa. Kävin sitten äidiltä näpistämässä erinäisiä pesuaineita sekä karkean sienen ja näin aloin peruukin nimeen pesemään allasta. Kun posliini

huusi valkoisuuttaan, niin hymisin onnessani ja nakkasin peruukin veden alle. Hain jotain shampoota mitä nyt käteen sattui osumaan ja aloin varoen kuituja pesemään. Huuhtelun jälkeen hain sitten vielä hoitoainetta ja runsain mitoin sitä laitoin tukkaan ja jätin altaaseen muhimaan.
Sillä välin olin kokenut valaistuksen, aloin riehumaan vesassa enemmänkin. Siivosin koko kylpyhuoneen ja nyt voin sanoa ylpeästi, että voisi vaikka lattialta syödä!

Siellä se muhii

Hyökkäsin sitten valkoisen, Naruton Deidaran peruukin kimppuun.
Suihkuttelin kevyesti hoitoainetta ja aloin varovaisesti selvittämään peruukkia. Tukkajumala peruukin kuitu on onneksi todella sileää ja helposti selviävää, joten hommassa ei kauaa nokka tuhissut. Letitin peruukin vielä löyhästi ja jea, valmis!
Kun hypistelin peruukkia, niin mietin, että voisin kyllä avata Deidaran päälaella keikkuvan ”tupsun”, niin peruukkia voisi käyttää johonkin uuteen cossiin. Tupsulla siitä ei irtoa kuin ainoastaan Deidaran pukuun tukka. (Hör, kun kirjoitin tätä, niin yllytin itseni tuumasta toimeen ja avasin sen tupsun. Nyt on suora tukkajumalaperuukki!)

 Tässä vaiheessa kipitin takaisin altaassa lilluvan peruukin luokse ja aloin pesemään hoitoainetta pois.Siinä vedellä leikittyäni aikani, totesin peruukin olevan hyvä ja vihdoin puhdas ja vapaa kaikista ylimääräisistä tökötistä. Viritin suihkun kaikkein korkeimpaan mahdolliseen asentoon ja ripustin peruukin sen päälle kuivumaan. Tämän viritelmän pitäisi olla kissavarma, mutta en laita päätäni pantiksi, etteikö nuo termiitit halutessaan sitä peruukkia hakisi vaikka kuusta jos niin päättävät.

Kuivuminen kesti kuitenkin turkasen kauan ja käteni syyhysivät tekemistä, joten viritin saunan pesään puita ja tuikkasin tulitikun sekaan. Sitten tein kissojen lukitsemisoperaation, eli suljin termiitit pois peruhuoneesta. Kun sauna li lämmennyt vähän, nakkasin peruukin kaiteelle roikkumaan. Vartti, niin koko helahoito oli kuiva!

Saunan vielä lämmitessä laitoin tukan perukkipäähän ja aloitin varovaisen selvittämisen. Vesipedon hoitosuihke auttoi, tosin käytin ainetta ihan vain kevyesti, sillä en halunnut että tukka taas tuntuu tahmealta. Kuitu onneksi selvisi ihan nätisti ilman sen kummempia itkemisiä. Letitin komeuden ja laitoin säilytykseen.

Äidilleni laitoin tilaukseen kaksi vetolaatikkoa, johon voisin alkaa varastoida peruukkeja. Sinne ne menisivät nätisti, eikä minun tarvitsisi säilyttää niitä sotkuuntumassa vaatekaapin ylähyllyllä.

HAAAA! Ette saaneetkaan postausta pikku projektistani vielä, energiapiikki iski ja tässä tulos!