Vammasilmä

Hyhy, taisin luvata postauksen pikku projektistani jo viime viikolla.
Hih, taisin valehdella. Anteeksi! Lupaan kertoa projektistani ennen uutta vuotta (2015, hui!)

Tänään kävin Turussa isäni kanssa. Hetken maanittelun  ja kiisanpentu ilmeiden jälkeen sain hänet heittämään minut cybershoppiin. Loikkasin autosta ulos ja kipitin kauppaan sisään.

Mukaan irtosi vihoin piilarit. Parilliset harmaat sekä yksi punainen piilari.
Harmaat ovat todella kivat ja luonnollisen näköiset ja ah, niin mukavat silmissä. Mums <3
Punainen piilari on ainakin näyttävä, jos ei muuta! i kai nyt siitä voi muuta sanoa, kuin noh, se on punainen.

Tosiaan. minulla ei ole koskaan ollut piilaria silmissä. Vähän jännityneenä otin piilarin sormelleni ja mietiskelin, mites tämä homma tästä nyt suoritetaankaan.
Harmaa löllö sörmillani, varovaisesti yritin laittaa sen oikean puolen silmääni. Kuutisen kertaa sain sen laittaa uudestaan, kunnes hokasin, että hei, näinhän se menee. Ja vau, harmaat silmät sopivat minulle!  Ihastelin eripari silmiäni ja päätin hyökätä åunaise piilarin kimppuun.

Voi kaivo

Ei mennyt kuten strömsössä, ei mennyt edes kuin muumeissa. Piilari ei mennyt silmään, ei sitten millään. Ongelmana ei ollut se, että minua olisi ällöttänyt silmäni sörkkiminen, noup. Minulle ei tuottanut itse piilarin koskeminen silmän pintaani juuri mitään ongelmaa, vaan se, että piilari juuttui sormeeni aivan liian tiukasti eikä suostunut jäämään silmääni...

Yritin piilarinesteellä ja ilman, koitin kaiken. Etsin netistä apuja ja kiukuttelin ystävilleni ja ragesin sitä, että vasen puoli pitää olla aina hankala. Mikäköhän luonnonlaki tai syndrooma sekin on?  Lopulta piilari suostui uiskentelemaan silmääni ja se tunne oli ihana. Se oli silmässä! Se oli nyt vihdoin silmässä!

Laitoin peruukin päähäni ja räpsäisin yksinkertaisen kuvan. Lopputulos alla.

Peruukissa vielä fiksattavaa enemmän kin viime kerralla tajusinkaan... :D

Kappas, kello on jo yksi yöllä...  Hei hetkinen.... JOULU!

HYVÄÄ JOULUA JOKAISELLE!