Tiedättekö sen tunteen, kun päätät, että hei nyt, nyyyyyt teen asiat kunnolla! Skarppaat itseäsi, hypit ilman ja hoet mantraa ”teen tämän kunnolla, teen tämän kunnolla!”
Mistä sitten löydätkään itsesi? Makaat mahasi vieressä sohvalla, kun päätit käyttää kaiken energiasi läskipiirakan (siis kinderpiirakan) tekoon ja syömiseen.
Vatipää.
Sorrun taas siihen ”no huomenna teen” – fiilistelyyn, ja kappas, kuitenkin viikko ennen conia taas itketään, kun perskele homma kusi, ei tehtykään mitään. Ja kaappicossit astuu aina tässä vaiheessa kehiin.
Lahopää.
Tässä todistajien läsnä ollessa lupaan, että tämän tai ensi viikon aikana loikkaan bussiin ja matkustan suuren kaupunkiin, Turkuun möllöttämään tarjontaa. Ostan ne piilarit jotka tarvitsen. Ostan kankaita ja muuta. Käyn subwaylla syömässä, ostan ehkä jostain kahviosta kaakaota. Pääasia, että nostan persaukseni ja etenen tässä hommassa. Sillä tästä ei tule muuten mitään. Olen valinnut niin naurettavan helpon cossin, että pakko onnistua, ei ole muuta vaihtoehtoa.
Cossaan siis Tokyo Ghoulista Kanekin viimeisessä jaksossa nähtyä ghouli muotoa.
Ei ole paha cossi, eihän? Minäkin jopa pystyn siihen, kun oikein yritän. Tai ei tarvittaisi edes yritystä, jos vain saisin lahopersaukseni liikkeelle.
gurr! |
Jos joku minut nyt piilarin vääryydestä vetää hirteen, niin anti tulla vaan, puren varmasti ;) Hihihi.
Kuukkeliskuu, eli tämä tyttö oikaisee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti